torstai 23. elokuuta 2012

Onnellinen torakka?

Torakan terveydentilaa voi olla ulkonäöllisesti vaikeahko päätellä, puhumattakaan, että torakka varsinaisesti koskaan sairastuu. Sitkeitä perhanoita, sanoisin.
Torakan elinympäristö tietenkin vaikuttaa torakan hyvinvointiin. Torakaariota ei tulisi puhdistaa myrkyllisillä kemikaaleilla, eikä kuivikepuru tai -multa saisi olla lannoitepitoista.

Torakan ehkä tunnetuin "kiusa" on eräs täilaji, joka ei yleisestä luulosta huolimatta ole loinen, vaan eräänlainen seuralainen, joka elelee isäntänsä ruoantähteillä. Täi on pieni ja valkoinen, mutta erotettavissa paljaalla silmällä. Ne viihtyvät enimmäkseen torakan leukojen paikkeilla, ja aiheuttavat harmia ylikansoittaessaan elinpaikkansa. Pari väivettä ei siis haittaa torakkaakaan, eivätkä ne tartu ihmisiin.
Mikäli täistä halutaan eroon, niitä voi nyppiä pinseteillä, mutta on toinenkin keino:
Kaada pikkukippoon jauhoja, ja aseta torakka kippoon. Hämmennä kädellä varovasti, että torakka jauhottuu. Näin täit tarttuvat jauhoihin. Nosta torakka hetken kuluttua pois, ja huuhtele varovasti juoksevan, kädenlämpöisen veden alla. Heitä jauhot menemään. Toista käsittely tarvittaessa.
Torakka ei paljoa hätkähdä pikku pesusta, yksi omistani päätyy aina tappelun päätteeksi selälleen ruokakuppiin, juuri silloin kun tarjolla on hedelmäsosetta..

Urostorakat voivat varsinkin paritteluoikeudestaan kilpaillessaan tapella hyvin agressiivisen näköisesti. Tästä voi seurata tuntosarvien tai raajojen katkeamista, mutta se on ihan normaalia eikä moisesta kannata huolestua. Yleensä torakkatappelun häviölle joutunut osapuoli saa vain henkisiä arpia.
Torakan kova kuori suojelee niitä jos ne sattuvat vaikka putoamaan kädestä, tms. Torakka onkin haavoittuvimmillaan kuoren vaihdon aikana. Vanhasta kuorestaan ulos ryöminyt kelmeä olmi on täysin suojaton. Se ei juuri liiku, ja syö vanhan kuorensa ensi töikseen. Uusi kuori kovettuu n. viiden tunnin sisällä. Sen ajaksi suosittelen pientä pakasterasiaa, joka kylkeen ja pohjaan on tökitty reikiä (rasian sisältä ulospäin). Aseta rasia alassuin kuorensa luoneen pikkuisen ja vanhan kuoren päälle. Mikäli rasia on kovin kevyt, teippaa sen pojaan esim. litteä kivi. Näin nude piipero on omassa eriössään, eikä se esimerkiksi jää muiden jalkoihin.

Joskus stressi tai hyönteisen uhkaavana pitämä tilanne saavat torakan erittämään leuoistaan kirkasta nestettä. Kirkas neste on pelkkää sylkeä, jota torakka erittää kommunikoidakseen lajikumppaneiden kanssa. Tilanteesta riippuen joko houkutellakseen kavereita tai varoittamaan niitä vaarasta. Mikäli torakka siis kokee kosketuksesi uhkaavana, se voi sylkeä kädellesi. Moisesta on turha hermostua, pikkuinen oppii kyllä ajan oloon ettet ole vaarallinen.
Ylenpalttinen syljeneritys voi myös kieliä täitartunnasta.

Torakka voi myös oksentaa. Oksennuksen tunnistaa paitsi vaimeasta, kähisevästä äänestä, myös siitä että se on hyönteisen syömän ruoan väristä. Oksentaminen voi johtua pilaantuneesta ruoasta, vahvasta mausta, säilöntäaineista, ja jopa ahmimisesta ja stressistä. Myös synnytykseen valmistautuva torakkanaaras voi vähän puklata, etenkin jos kyseessä on ensisynnyttäjä.
Mikäli vika on ruoassa, oksentelijoita on yleensä katraassa enemmänkin, mikäli se taas johtuu stressissä, se piinaa yleensä vain yhtä torakkaa. Tällöin rauhoittelu/ kosketukseen totuttelu voi auttaa. Mikäli oksentelu jatkuu kroonisena tutki elinympäristö tarkkaan: Onko kuivike puhdasta, ruoka ja vesi tuoretta ja puhdasta, tai ei kai torakaarion sisustuksessa ole mitään myrkyllistä/haitallista?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti