Nahanluonti

Madagaskarin jättiläistorakka luo nahkansa 5-6 kertaa elämänsä aikana. Nahkaa luoden pieni nymfi kasvaa pikkuhiljaa aikuiseksi, ja sen koko voi jopa kaksinkertaistua kerralla. Hyvällä ravinnolla torakka luo nahkaansa nopeammassa syklissä kuin nälkiintyneet lajitoverinsa. Myös kosteudensaanti on tärkeää nahanluonnille, sillä torakan pehmeä vartalo pääsee helpommin irrottautumaan kovasta kuorestaan.
Mikäli torakka ei voi vaihtaa nahkaansa tai jää jumiin, se voi tukehtua.

Ihan pienimmistä nymfeistä on vaikea sanoa onko nahanluonti lähellä, mutta kolmannen nahan jälkeen seuraavat vaihtajat ovat jo helpompia tunnistaa. Yleensä nahanluontia lähellä olevat yksilöt muuttuvat vaaleammiksi, ja muutamaa tuntia ennen ne ovat hieman levottomia ja saattavat kipittää päämäärättömän näköisinä ympäri boksiaan.

(n.2 kk:n ikäisen Nymfin kolmas nahanluonti)

Viimeistään silloin, kun näet selkäpansarissa pystysuoran halkeaman, tiedät että nahanluonti on alkanut.
Torakka kaipaa omaa rauhaa vaihtaessaan nahkaa, usein se kiipeää lasiin korennontoukan tavoin, mutta voi vaihtaa nahkansa myös maassa. Mikäli lajitoverit ovat vilkkaina hyppimässä nahanluojan päälle, voit laittaa sen suojaksi vaikka alassuin käännetyn sirkkarasian.

Kuten sanottu, nahanluonti alkaa niin että selkäpanssarin keskimmäinen levy halkeaa. Pian sen jälkeen myös alin levy, niskalevy, ja päästä takaraivon kohta. Torakan voi nähdä supistelevan lihaksiaan sen pyrkiessä ulos nahoistaan. Ensin vanhasta nahasta vapautuvat siis selkä, raajat ja pää, ja lopuksi takamus. Mikäli torakka vaikuttaa heikolta, sitä voi viimeisessä vaiheessa hieman avittaa ottamalla vaikka pinseteillä kiinni takamuksen vanhasta päästä ja vetämällä se varovasti pois. Usein torakka itse vetää myös, joten nahka irtoaa helposti.

Jätä vanha nahka torakalle, ne syövät sen eräänlaiseksi proteiinipalaksi kunhan leuat kovettuvat tarpeeksi.
Tässäkin on ihan hyvä tuo eristäminen, sillä joskus lajitoverit heittäytyvät ahneiksi ja voivat syödä toisen nahan. Etenkin nuorilla nymfeillä olen moista käytöstä havainnut.

Juuri nahoistaan hypännyt torakka on pehmeä, läpikuultavan valkoinen, pitkulainen ja hieman "kuoppainen" selästään. Torakan uusi panssari kovettuu muutamassa tunnissa. Samalla torakan muoto litistyy hieman "ludemaiseksi", mutta pyöristyy kyllä kunhan saa syödäkseen.
Uuden panssarin kuviointi voi olla hieman erilainen kuin vanhassa, mutta tämä on normaalia. Myös juuri nahkansa luoneen nakun piiperon saamat kolhut tai ruhjeet säilyvät uudessa panssarissa seuraavaan nahanluontiin asti. Ole siis varovainen :)