Onnellinen torakka?

Torakan terveydentilaa voi olla ulkonäöllisesti vaikeahko päätellä, puhumattakaan, että torakka varsinaisesti koskaan sairastuu. Sitkeitä perhanoita, sanoisin.
Torakan elinympäristö tietenkin vaikuttaa torakan hyvinvointiin. Torakaariota ei tulisi puhdistaa myrkyllisillä kemikaaleilla, eikä kuivikepuru tai -multa saisi olla lannoitepitoista.

Torakan ehkä tunnetuin "kiusa" on eräs täilaji, joka ei yleisestä luulosta huolimatta ole loinen, vaan eräänlainen seuralainen, joka elelee isäntänsä ruoantähteillä. Täi on pieni ja valkoinen, mutta erotettavissa paljaalla silmällä. Ne viihtyvät enimmäkseen torakan leukojen paikkeilla, ja aiheuttavat harmia ylikansoittaessaan elinpaikkansa. Pari väivettä ei siis haittaa torakkaakaan, eivätkä ne tartu ihmisiin.
Mikäli täistä halutaan eroon, niitä voi nyppiä pinseteillä, mutta on toinenkin keino:
Kaada pikkukippoon jauhoja, ja aseta torakka kippoon. Hämmennä kädellä varovasti, että torakka jauhottuu. Näin täit tarttuvat jauhoihin. Nosta torakka hetken kuluttua pois, ja huuhtele varovasti juoksevan, kädenlämpöisen veden alla. Heitä jauhot menemään. Toista käsittely tarvittaessa.
Torakka ei paljoa hätkähdä pikku pesusta, yksi omistani päätyy aina tappelun päätteeksi selälleen ruokakuppiin, juuri silloin kun tarjolla on hedelmäsosetta..

Urostorakat voivat varsinkin paritteluoikeudestaan kilpaillessaan tapella hyvin agressiivisen näköisesti. Tästä voi seurata tuntosarvien tai raajojen katkeamista, mutta se on ihan normaalia eikä moisesta kannata huolestua. Yleensä torakkatappelun häviölle joutunut osapuoli saa vain henkisiä arpia.
Torakan kova kuori suojelee niitä jos ne sattuvat vaikka putoamaan kädestä, tms. Torakka onkin haavoittuvimmillaan kuoren vaihdon aikana. Vanhasta kuorestaan ulos ryöminyt kelmeä olmi on täysin suojaton. Se ei juuri liiku, ja syö vanhan kuorensa ensi töikseen. Uusi kuori kovettuu n. viiden tunnin sisällä. Sen ajaksi suosittelen pientä pakasterasiaa, joka kylkeen ja pohjaan on tökitty reikiä (rasian sisältä ulospäin). Aseta rasia alassuin kuorensa luoneen pikkuisen ja vanhan kuoren päälle. Mikäli rasia on kovin kevyt, teippaa sen pojaan esim. litteä kivi. Näin nude piipero on omassa eriössään, eikä se esimerkiksi jää muiden jalkoihin.

Joskus stressi tai hyönteisen uhkaavana pitämä tilanne saavat torakan erittämään leuoistaan kirkasta nestettä. Kirkas neste on pelkkää sylkeä, jota torakka erittää kommunikoidakseen lajikumppaneiden kanssa. Tilanteesta riippuen joko houkutellakseen kavereita tai varoittamaan niitä vaarasta. Mikäli torakka siis kokee kosketuksesi uhkaavana, se voi sylkeä kädellesi. Moisesta on turha hermostua, pikkuinen oppii kyllä ajan oloon ettet ole vaarallinen.
Ylenpalttinen syljeneritys voi myös kieliä täitartunnasta.

Torakka voi myös oksentaa. Oksennuksen tunnistaa paitsi vaimeasta, kähisevästä äänestä, myös siitä että se on hyönteisen syömän ruoan väristä. Oksentaminen voi johtua pilaantuneesta ruoasta, vahvasta mausta, säilöntäaineista, ja jopa ahmimisesta ja stressistä. Myös synnytykseen valmistautuva torakkanaaras voi vähän puklata, etenkin jos kyseessä on ensisynnyttäjä.
Mikäli vika on ruoassa, oksentelijoita on yleensä katraassa enemmänkin, mikäli se taas johtuu stressissä, se piinaa yleensä vain yhtä torakkaa. Tällöin rauhoittelu/ kosketukseen totuttelu voi auttaa. Mikäli oksentelu jatkuu kroonisena tutki elinympäristö tarkkaan: Onko kuivike puhdasta, ruoka ja vesi tuoretta ja puhdasta, tai ei kai torakaarion sisustuksessa ole mitään myrkyllistä/haitallista?

Perusjutut

Torakka pitää lämpimästä, mutta suoraa auringonvaloa on hyvä välttää. Torakka tarvitsee harvoin lämmittimiä, mutta lämpömittari on hyvä pitää boxissa kaiken varalta. Asenna mittari lähelle maata jolla torakat möyrivät. Torakoiden luonnollisessa elinympäristössä lämpötila tavoittelee 40'C astetta, mutta ihan niin korkealle ei kotioloissa tarvitse tähdätä. Elinlämpötila vaikuttaa torakan aktiivisuuteen, ja lisääntymisvietteihin. Normaali huoneenlämpö (n. 23-25'C astetta) on ihan hyvä, poikasia toivovalle ihannelämpötila taas on hieman korkeampi (26-30'C astetta). Minimilämpötila on kuitenkin n.18'C astetta, mikä tekee torakoista hidasliikkeisiä ja tokkuraisia.
Mikäli lämpötilaa on vaikea saada nousemaan ilman apuvälineitä, hanki lämpöalusta/lämpömatto, älä lämpölamppua, sillä torakat eivät pidä kirkkaasta valosta.

(Todella huono kuva omasta torakaariosta. Iso, 40l, päältä avattava Terra-Geo muovitankki)

Ympäristö

Torakan standardi elinikä on pari vuotta, vaikka suotuisassa elinympäristössä sihisihi elää helposti jopa viisivuotiaaksi. Torakka sairastuu harvoin, ja ellei torakka suoranaisesti makaa tönkkönä karikkeessa jalat supussa, sen terveydentilaa voi olla ulkonäöllisesti vaikeahko päätellä. Sitkeitä perhanoita, sanoisin.
Torakan elinympäristö tietenkin vaikuttaa torakan hyvinvointiin. Torakat viihtyvät hämärässä ja pimeässä, joten torakaariossa on hyvä olla jotain suojaa tarjoavaa, jonka alle tai sisään torakka voi piiloutua. Älä sisusta kovin raskailla ja huteroilla esineillä, sillä koostaan huolimatta torakka on voimakas, ja etenkin urosten kisaillessa on aina se vaara että joku jää alle. Useampanakin aamuna olen yön jäljiltä siirtänyt torakoiden pahvitalon takaisin paikoilleen torakaarion vastakkaiselta laidalta. Ylösalaisin o_O

Kuivikkeet kannattaa vaihtaa pari-kolme kertaa kuussa, kun haistat torakaariosta kakan. Muista myös, ettei kuivikepuru tai -multa ei saisi olla lannoitepitoista. Kuivia pikku papanoita voi ohimennen poimia suoraan roskikseen jos näet niitä. Torakaariota ei tulisi puhdistaa myrkyllisillä kemikaaleilla, kevyt pesu esim. laimennetulla Tolulla tai perus-Fairilla riittää. Huuhdo lopuksi kuumalla vedellä, kuivaa ja täytä uudelleen karikkeella tai purulla.

Ruokavalio

Terve torakka on pinnaltaan kovakuorinen ja sisältä pehmeä. Torakan elimistön kosteustasapainon säilyttämiseksi on tärkeää että torakka saa kosteutta. On tärkeää sumutella vaikka kukkasumuttimella torakaariota vedellä, sillä ne juovat tarvittaessa pisaroista. Erillistä vesiastiaa ei siis tarvita. Hyvä myös pitää tarjolla ainakin joka toinen päivä mehukkaita hedelmiä (kuten mango, appelsiini tai rypäleet, vesimeloni) ja vihanneksia, kuten kurkkua. Kotimainen kurkku on parasta, sillä siinä ei juuri ole käsittelyaineita, kuoren huuhtelu riittää. Ulkomaiset kurkut kannattaa kuoria ennen tarjoilua.
Madagascarin torakka on pääasiassa kasvissyöjä, mutta olen kuullut mainittavan että moni torakankasvattaja syöttää suojateilleen myös lihaa tai kalaa. Olen tarjonnut niitä kokeeksi pirpanoille, eikä ole kelvannut. Torakka kuitenkin tarvitsee proteiinia, joten ruokatarjoiluun laitan mukaan myös liotettuja soijasuikaleita. Ne ovat herkkua :)

Torakka ei ole mätänevillä ruoilla mässäilevä haaskansyöjä toisin kuin moni olettaa. Vaihda torakan tuoreruoka päivittäin, etenkin helteellä, ettei torakaarioon kerry turhia lahoamiskaasuja. Ne voivat olla myrkyllisiä etenkin pikkutorakoille.
Muutoin torakoille voi antaa maisteltavaksi vähän kaikkea, salaatista kookospähkinään. Niiden mieltymykset ovat yksilöllisiä, ja vaihtelevat vähän tottumuksien mukaan. Omat pikkuiseni pitävät kovasti Bona-hedelmäsoseista ja banaanista.
Hedelmäsoseet ovat myös mainiota poikasruokaa ennen ensimmäistä kuorenvaihdosta, sekaan voi sitten sotkea vedellä esipehmitettyä, jauhettua soijasuikaletta.

Torakalla on kestävät, neljästä kitiinilevystä koostuvat leuat joilla torakka nakertaa helposti kuivempaakin sapuskaa, joten kuivaruokaa ei ole välttämätöntä liottaa ennen tarjoilua. Joskus torakat nakertelevat huviksen, ainakin poikaset eli nymfit rouskuttelevat karikepaloja vaikka ruokaakin on tarjolla. Tästäkin syystä karikkeen on hyvä olla myrkytöntä.
Toki terveen järjen pitäisi sanoa että älä anna torakoille mitään myrkyllisiä kasveja tai chiliä, tai mitään muutakaan josta uutetaan mm. hyönteiskarkotteita ;(